Mielipidesivuilla (Kymen Sanomat 21.2.2016) Pekka Lakka kantoi huolta jatkuvasti lisääntyvien muistisairaiden tilanteesta, erityisesti ennen hoivaan pääsemistä. Oman, Alzheimerin tautia sairastavan isäni hoivakotielämää seuranneena, haluan kuitenkin tuoda esiin tulevaisuudessa kasvavan haasteen, joka ilmenee hoivakotiin pääsyn jälkeen.

Fyysisesti hyväkuntoisia muistisairaita tulee olemaan enemmän ja enemmän. He ovat isäni kaltaisia, koko ikänsä urheilleita ja hyvässä fyysisessä kunnossa olevia vanhuksia, jotka kaipaavat edelleen vielä hoivakodissakin lenkkeilyä tai muuta ”kunnon” liikuntaa. Heidän ei pitäisi joutua jäämään yhtäkkiä toimettomiksi, vain kävelemään huoneesta toiseen tai istumaan TV:n ääressä. Isälläni oli onnea, koska hänen hoivakodissaan häntä ohjattiin fyysisiin puuhiin kuten haravoimaan, lumitöiden tekemiseen, kantamaan varastosta tavaraa hoitajan kanssa jne.

Jotta tulevaisuudessa hoivakodeissa voitaisiin huolehtia myös muistisairaiden fyysisestä kunnosta, tärkeästä perustarpeesta, tarvittaisiin lisää resursseja. Pääasiassa tarvittaisiin enemmän hoitohenkilökuntaa. Isäni hyvä hoivakotipaikka lakkautettiin Kotkassa vajaa vuosi sitten, koska se hävisi kilpailutuksen. Ensimmäisessä hoivapaikassa oli enimmillään kymmenen Alzheimer-vanhusta ja päivisin kaksi hoitajaa. Nykyisessä hoivapaikassa on noin 17-18 vanhusta ja päivän ajankohdasta riippuen 2-3 hoitajaa.

Vanhuspalvelujen parantaminen maksaa, mutta kaikkea ei voi mitata talouden näkökulmasta. On kunnia-asia huolehtia vanhuksistamme. Pyrkiminen arvokkaaseen vanhuuteen on oikea ja hyvä tavoite, joka toteutuu vain riittävällä määrällä ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa.