Pk-yritysten asema tuevattava sotessa

Suomen väestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Kukaan meistä ei halua vanhempiemme kerjäävän kadulla ruokaansa tai makaavan hoitamatta hoitolaitoksen käytävällä. Vaikka sote-uudistus vie osan päätäntävallasta maakuntatasolle on meidän pidettävä asia esillä, jotta päätöksenteko pysyy läpinäkyvänä. Hoivapalveluiden kilpailutus on tehtävä hankintalain antamissa puitteissa niin, että myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun, sekä myös menestyä siinä. Tämä tuo kuntaan verotuloja ja vahvistaa elinkeinorakennetta.

Tarvitsemme isoja toimijoita, mutta ennen kaikkea tarvitsemme myös pienten toimijoiden panostusta. PK-sektorilla on tarjota sitä, mitä isoilla yrityksillä ei ole: paikallisuutta, päätöksenteon läheisyyttä ja ihmisläheisempää toimintaa, jota suuret yksiköt eivät välttämättä voi tarjota. Subsidiareetti- eli läheisyysperiaate on myös yksi julkisen vallan perusperiaatteista. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksenteko olisi pidettävä niin alhaisella tasolla, kuin se on mahdollista tämän vähentäessä byrokratiaa. Nyt kun siirrämme näitä tehtäviä pois julkishallinnon sektorilta emme voi samalla heittää pois niitä periaatteita, jotka olemme yhteiskuntaa vaaliaksemme rakentaneet. Muuten meille jää pelkät tyhjät kuoret toiminnan toteutuessa pelkästään liiketaloudellisin perustein. Vanhukset eivät ole kauppatavaraa. En voisi ikinä katsoa mummejani tai ukkia tai äijää silmiin, jos en ottaisi näitä asioita esiin ja pitäisi niiden puolta, ketkä eivät itse asiaa pysty ajamaan.

Mika Salminen
rikosylikonstaapeli, MBA
Kristillisdemokraatit (sit.)

Eväitä työttömyyden vähentämiseksi

Muistan hyvin erään keväisen päivän, kun nojailin nuorena poikana kaverin kanssa Karhuntorin seinään. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, mutta penniäkään ei ollut rahaa taskussa. Tuolloin ajattelin, että jotain on pakko tehdä ja olen patistanut itseni aina opiskelemaan, kun se on ollut mahdollista. Olen ollut työttömänä ja joutunut ottamaan vastuun perheestäni, sekä tekemään lähes kaikkea mahdollista, jotta pärjättiin ja pysyttiin leivässä. Tuolloin tulivat tutuiksi myös ne ”huonommat” työt, joita nykyään ei kovinkaan korkealle arvosteta ja liiton päivätkin tulivat täyteen. Aikanaan sitten jäin laivasta maihin ja kituutin myös aikani aikuisopiskelijana, kun nuorempana ei koulu maistunut. Näkökulmaa ja perspektiiviä, sekä empatiakykyäkin, on vuosien mittaan siis karttunut hyvinkin monelta eri kantilta.

Työttömyys ei ole kadehdittava olotila ja työpaikan saaminen on hieno asia, kuten mummini sanoi aikanaan ”työ on siunaus”. Monien satojen kilometrien päähän ajattaminen ja provisiopalkattuun työhön pistäminen ei ole välttämättä se oikea lääke työttömyyden vähentämiseen. Kuntien ulkoistaessa kiihtyvällä vauhdilla toimintojaan voisi olla harkitsemisen arvoinen juttu suunnata osa näistä toiminnoista kunnallisen palveluyhtiön alle. Se sijaan, että työnnettäisiin ulkoistetuiksi päätetyt tehtävät suoraan kilpailutukseen, kierrätetäänkin tehtävät palveluyhtiölle. Tämä palveluyhtiö voisi olla omavarainen ja työllistää suoraan kirjanpitäjiä, kirvesmiehiä ja niin edelleen. Kolmen kuukauden jaksoissa tapahtuva kierrätys voisi potkaista työttömän arkeen uutta innostusta. Kaupunki saisi tarvitsemansa palvelut ilman yksityisen sektorin voittomarginaalipainetta TES:sin peruspalkalla. Kunta saisi osan tuloista verotuloina takaisin ja sosiaalimenot keventyisivät. Tarkempi referointi tässä yhteydessä on mahdotonta, mutta kaikki ideat lienevät katsomisen arvoisia tässä taloustilanteessa.

Mika Salminen
Rikosylikonstaapeli, MBA (turvallisuusjohtaminen)
Kristillisdemokraatit (sit.)
https://mikasalminensite.wordpress.com/