Aidon taistelutaljan ja ketunnahan sauma ei koskaan kestä kovan arkielämän raastavaa voimaa. Politiikka ei voi olla taito pettää ihmisiä.osaamista. Ketunnahka on epärehellisyyttä ja totuuden piilottelua.

Kotkalaiset ottavat kantaakseen ankarankin taakan, kun vaikeat asiat rehellisesti kerrotaan. Totuutta ei kuitenkaan pysty kiertämään. On pidettävä mielessä ikiaikainen totuus:” Jotka äänekkäimmin valittavat, eivät ole eniten huolestuneita kansalaisten hyvinvoinnista.” Populismin huuto on kova ja - pettävä.

Valtuusto hyväksyi tasapainotusohjelman. On leikattava ja sopeutettava. Sitten syntyi huuto. On leikattava, mutta ei koulutuksesta, sosiaaliturvasta, vanhustenhuollosta hyvinvointipalveluista eikä ainakaan avustuksista!

Näin haistellaan tuulta. Suu ja sanat kulkevat kerkeästi järjen edellä. Kaikesta pitää säästää, mutta mistään ei saa leikata.

Viitataan talousviisaiden oppeihin. Kotka on oma taloutensa, mutta se ei ole irrallaan koko Suomen taloudesta.

Maan hallitus lukee virkamiestensä välityksellä teosta ”Työllisyys, korko ja raha”, mutta sopu karkaa ja kohta on tarjottava ankarat lääkkeet. Ne koskettavat jokaista suomalaista. Kipeää tekee!

Kaupunki, joka elää yli varojensa, ei voi olla vahva.

Eiväthän päättäjät ole tilanneet hautakiveä kaiverruksin: Tässä oli kerran Kotka.

Ikää karttuu ja huomaa, kuinka vähän maailmaa sittenkään voi muuttaa.

Esko Almgren (kd)

(Juttu julkaistu myös paikallislehti Ankkurissa 5.9.2015)